KKO:1983-II-60
- Asiasanat
- Maksuton oikeudenkäynti, Takaisinmaksuvelvollisuus
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H82/365
- Taltio
- 5588/82
- Esittelypäivä
Liikennerikosjutussa asianomistaja, jolle oli myönnetty maksuton oikeudenkäynti ja määrätty avustaja, oli luopunut korvausvaatimuksestaan. Kun maksuttoman oikeudenkäynnin edellytykset eivät olleet puuttuneet jo aiemmin, asianomistajaa ei voitu velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista luopumista edeltäneeltä ajalta suoritettuja korvauksia.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Myönnettyään 12.11.1981 A:lle virallisen syyttäjän ja A:n asianomistajana B:tä vastaan ajamassa ruumiinvamman tuottamusta ynnä muuta koskevassa jutussa maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta 28.9.1981 lukien ja määrättyään asianajaja L:n A:n avustajaksi Ulvilan KO p. 7.1.1982 oli, tuomittuaan B:n yksin teoin tehdyistä varomattomuudesta liikenteessä ja ruumiinvamman tuottamuksesta sakkorangaistukseen, jättänyt lausunnon antamisen A:n korvausvaatimuksista B:tä kohtaan raukeamaan, koska A oli luopunut vaatimasta korvauksia.
Koska vaatimukset B:tä vastaan oli nostettu ilman riittäviä edellytyksiä, KO oli, maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 18 §:n nojalla lakkauttanut A:lle myönnetyn maksuttoman oikeudenkäynnin edun päätöksen julistamispäivästä lukien ja, määrättyään valtion varoista maksettavaksi A:n oikeudenkäyntiavustajalle asianajaja L:lle korvaukseksi tarpeellisista kuluista 72 mk ja palkkioksi kohtuulliseksi harkitut 2 800 mk eli yhteensä 2 872 mk, velvoittanut A:n, ottaen huomioon hänen taloudelliset olosuhteensa, sanotun lain 19 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan valtiolle tuosta määrästä 1 436 markkaa.
Turun HO, jossa A oli hakenut muutosta KO:n päätökseen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevalta osalta, p. 31.5.1982 oli, koska A:n luovuttua vaatimasta liikennevahingon johdosta vahingonkorvausta käsiteltävällä asialla oli tuon luopumisen jälkeen katsottava olevan hänelle vähäinen merkitys, tällä ja KO:n päätöksessä muutoin mainitulla perusteella jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 27 §:n 2 momentin nojalla A oli velvoitettu korvaamaan valtiolle muutoksenhakua varten maksuitta saamansa KO:n pöytäkirjan lunastusmaksu 31 markkaa 50 penniä.
Pyytäen valituslupa A haki muutosta HO:n päätökseen. Muutoksenhakemuksessaan hän vaati, että lausuma hänelle myönnetyn maksuttoman oikeudenkäynnin edun lakkaamisesta poistettaisiin ja hänet vapautettaisiin velvollisuudesta korvata valtiolle hänen avustajalleen asianajaja L:lle maksettavaksi määrätty palkkio ja kulujen korvaus 1 436 markkaa. Valituslupa myönnettiin ja virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KKO p. tutki asian.
Perustelut
A:lle myönnetty maksuton oikeudenkäynti oli määrätty lakkaamaan sen johdosta, että hänen luovutettuaan B:tä vastaan esittämästään korvausvaatimuksesta asialla oli sen jälkeen ollut hänelle vain vähäinen merkitys ja että maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 2 §:n säädetty maksuttoman oikeudenkännin edellytys oli tämän johdosta rauennut. Kun maksuttoman oikeudenkäynnin lakkauttaminen ei ollut perustunut siihen, että jonkin sen edellytyksistä olisi havaittu puuttuneen jo aiemmin. A ei ollut velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista ennen maksuttoman oikeudenkäynnin lakkauttamista suoritetuista toimista maksettuja avustajanpalkkioita ja näistä toimista aiheutuneiden kulujen korvausta.
Koska laillisia edellytyksiä lakkauttaa maksuton oikeudenkäynti taannehtivasti ei ollut ollut, A:lle oli syntynyt tarve, hakea muutosta HO:ssa ja KKO:ssa. Ilman avustajaa hän ei olisi asianmukaisesti kyennyt valvomaan etuaan ja oikeuttaan. Sen vuoksi HO:lla ei ollut ollut aihetta jättää pysyväksi KO:n maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan ratkaisun lopputulosta.
Päätöslauselma
HO:n päätöstä muutettiin siten, että A:lle myönnettyä maksuttoman oikeudenkäynnin etua ei määrätty lakkaamaan ja A vapautettiin korvaamasta valtiolle hänen maksettavakseen määrättyä 1 436 markkaa ja 31 markkaa 50 penniä. A:n oikeudenkäyntiavustajana HO:ssa ja KKO:ssa toimineelle asianajaja L:lle määrättiin maksettavaksi valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta HO:ssa yhteensä 900 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen ja Riihelä ja af Hällström sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Paasikoski ja Mäkinen